Miksi henkilöstökyselyn tulokset ovat hyviä, vaikka työntekijät voivat huonosti?

Olen kuullut sekä törmännyt otsikon kaltaiseen tilanteeseen valitettavan monta kertaa. Henkilöstön hyvinvoinnista ja sisäisen viestinnän tarpeellisuudesta puhutaan paljon ja lähes poikkeuksetta johtavia positioita myöten ollaan sitä mieltä, että ne ovat tärkeitä asioita. Valitettavasti se on sitä liian monessa yrityksessä vain paperilla ja todellisuus on toinen.

Luulisi, että henkilöstökysely on se hetki, jolloin voi antaa palautetta. Henkilöstökyselyt ovat kuitenkin arkipäivää yrityksissä. Mutta entä, jos tilanne organisaatiossa on se, ettei anonyymeistä kyselyistä huolimatta uskalleta tai viitsitä antaa negatiivista palautetta? Mitä tässä on takana?

Olen kuullut useitakin kommentteja, miten "mikään ei kuitenkaan muutu" ja "ei niihin epäkohtiin kuitenkaan tartuta". Ja räikein törmäämäni tilanne oli, kun yrityksessä ei uskallettu antaa negatiivista palautetta henkilöstökyselyssä, koska aiemmissa kyselyissä oli käynyt ilmi, että anonyymiteetti ei ollut todellinen ja soraäänet olivat saaneet siipeensä.

Aikamoista meininkiä. Näissä yllä mainituissa tapauksissa harjoitetaan pelolla johtamista, jossa organisaatio toimii kuin armeijassa, mutta ihmiset voivat huonosti.

Jos tilanne on yllä kuvatunlainen, ei henkilöstöllä ole uskoa paremmasta. Jos ei ole uskoa, ei ole mitään. Mutta ihminen turtuu ja tottuu, myös työelämässä. 

Pelon ilmapiirissä ei myöskään viestintä ole avointa, vaan yleensä ylhäältä alaspäin suuntautuvaa tiedottamista, jos sitäkään. Henkilöstö suhtautuu sisäiseen viestintään samalla tavalla, kuin henkilöstökyselyihin "miksi viestiä, kun mikään ei kuitenkaan muutu"?

Mitä tällaisissa tapauksissa sitten on tehtävissä, jotta päästäisiin avoimempaan viestintäkulttuuriin ja hyvinvoivaan työilmapiiriin? Mikäli johto ei herää tilanteeseen ja tosissaan sitoudu muutokseen, niin ei mitään.

Toisaalta, jos henkilöstökyselyn tulokset ovat vuodesta toiseen pääosin hyviä, niin johto ei välttämättä ymmärrä tilanteen vakavuutta. Yksittäiset soraäänet on helppo "puhdistaa" ja kuitata yksilöiden hankaluudella. Mutta mikäli henkilöstö nousee rintamassa puolustamaan omia oikeuksiaan parempiin työoloihin ja työilmapiiriin, uskon, että jääräpäisimmänkin johdon täytyy tehdä asioille jotakin.

Valitettavan monesti me suomalaiset olemme tunnollisia ja uskollisia työntekijöitä myös silloin, kun meitä kohdellaan huonosti. Ja totta on, että mikäli epäkohtiin puuttumiseen liittyy vahva pelko työpaikan menetyksestä, moni valitsee hiljaisuuden.