Jos irtisanominen osuu omalle kohdalle, se on lähes jokaisessa tapauksessa jollain tavalla kova paikka. Joskus se ottaa kovemmin, joskus se voi olla toki jopa helpotus. Työ on eittämättä ihmiselle iso asia joka tapauksessa. Se vie leijonanosan arkipäivistä, tuo leipää pöytää ja työyhteisön johon kuulua. Meille ihmisille on nimittäin tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin. Kun nämä viedään pois seuraa tyhjiö, joka voi imaista mukanaan varsinkin, mikäli irtisanomistilanne on hoidettu huonosti.
On siis valtavan iso merkitys sillä, miten irtisanominen hoidetaan yrityksen taholta. Valitettavan paljon on edelleen esimiehiä, joiden kyky hoitaa näitä tilanteita on hyvin matala tai jopa äärimmäisen huono. Herää kysymys, miksi nämä ihmiset toimivat esimiehinä? Siihen on varmasti yhtä monta syytä, kun on huonoja esimiehiäkin.
Irtisanomistilanne voi vaikeudestaan huolimatta olla sellainen, jonka seurauksena irtisanottu kävelee ovesta ulos paitsi ehkä järkyttyneenä, surullisena tai masentuneena mutta myös ihmisarvonsa säilyttäneenä. Tai sitten asia voidaan "hoitaa" niin, että irtisanottu saa elinikäiset traumat tai asian käsittelyyn menee kuukausia, jopa vuosia.
Empatiakyky. Jos se puuttuu esimieheltä, ollaan työyhteisössä joka tapauksessa ongelmissa oli sitten irtisanomistilanteita tai ei. Toki toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset, mutta ihmisyyteen kuuluu se että kykenee edes jollain tavalla huomioimaan toisen ihmisen. Tietysti empatiakyvyttömät ovat sitten oma lukunsa ja hirvittää ajatellakin, kuinka paljon juuri tuota sakkia on yritysten johtotehtävissä. Sitten ihmetellään, miksi ihmiset voivat huonosti työelämässä? Niin kauan kun yritysjohtajat eivät korosta ja nosta hyviä tunnetaitoja vaatimuslistan kärkeen valitessaan ihmisiä esimiestehtäviin, nämä asiat eivät muutu. Kovien arvojen ollessa vallalla ja jopa ainoina arvoina yrityksen toiminnassa, suunta ei ikuisesti jatku positiivisena. Toki on nähty sekin, että pelolla johtaminen saattaa pitää yrityksen tuloksen positiivisena jopa vuosia. Työyhteisön henki, ihmisten jaksaminen ja työtyytyväisyys ovatkin sitten eri asia tuollaisessa ympäristössä. Toki, jos numerot ovat ainoa asia mikä yrityksen johtoa kiinnostaa, niin eihän siinä sitten ole ongelmaa. Vielä.
Olen itse ollut irtisanomistilanteissa ns. molemmilla puolilla. Esimiehen rooli ei ole helppo irtisanomistilanteessa ja se vaatii todella paljon kypsyyttä, itsehillintää ja sitä empatiaa. Siinä tilanteessa esimiehen pitää pystyä laskeutumaan ihmiseksi, eikä mennä tittelinsä taakse. Aito kohtaaminen irtisanotun kanssa vaatii rohkeutta, mutta on mielestäni ainoa oikea tapa hoitaa vaikea tilanne. Irtisanomistilanteessa voi mennä pieleen paitsi itse tilanne, niin myös jälkihoito. Ihan vaan vinkkinä, että jos esimies sössii tilanteen niin esimerkiksi HR voi pelastaa jotain, ihan vaikka sitä empatiaa osoittamalla. Valitettavan usein yrityskulttuuri tulee esiin näistä tilanteissa ja jos esimies on kykynemätön hoitamaan näitä tilanteita hyvin, ei muualtakaan organisaatiosta osata niitä hoitaa. Hoidetaan kyllä asiat "oikein" ja lakeja noudattaen, mutta ihmisen kohtaaminen jää kokonaan. Surullista kaikin puolin.
Ikävintä huonosti hoidetussa irtisanomisessa lienee se, että irtisanottu jää yksin omien tunteidensa kanssa. Suurin kysymys monesti tuollaisten tapahtumien jälkeen ei olekaan enää se, miksi on saanut potkut, vaan miksi minua kohdeltiin näin? Ja siihen tuskin koskaan saa vastausta.
Jaksamista kaikille irtisanotuille. Sinä olet edelleen tärkeä. <3
Terhi V
