Yhtenäinen vai sekasortoinen Suomi?

Suomen kansa on jakautumassa yhä enemmän erilleen. Yhtenäinen Suomi on kaunis ajatus, mutta käytännössä tällä hetkellä sen toteutuminen on kauempana kuin koskaan. Nykyisen hallituksen leikkaukset repivät kansaa erilleen entistä suuremmalla voimalla. Hyvinvointivaltio on hyvin pian ainoastaan irvokas termi ja sanahelinää ilman todellista pohjaa.

Ahdistavaa, surullista ja pelottavaa. Siinä on monen suomalaisen tunteet ja ajatukset yhteiskuntamme tulevaisuudesta. Hallitus ja oppositio ovat toistuvasti tukkanuottasilla, eikä hallituksen sisälläkään tunnu olevan sopusointua. Toistuvat julkiset erimielisyydet luovat kansan keskuudessa epävarmuutta tulevaisuuteen ja vahvaa epäluottamusta päättäjiin sekä heidän kykyynsä hoitaa yhteisiä asioita. Oikeudenmukaisuus, inhimillisyys sekä tasa-arvo loistavat poissaolollaan.

Miksi sitten näin tapahtuu?

Ihmiset elävät omissa kuplissaan. Olet ehkä kuullut puhuttavan somekuplasta, mutta kuplassa eletään elämässä kokonaisvaltaisesti. Tiedän mistä puhun, koska olen itse siirtynyt kuplasta toiseen alanvaihtoni myötä, joka oli sen verran radikaali, että se herätti ymmärtämään elämää laajasti. Ymmärtämään, että ihmiset todella elävät omissa kuplissaan, joka väistämättä tekee oman kuplan ulkopuolisen maailman ymmärtämisen vaikeaksi, joskus jopa mahdottomaksi.
Alanvaihtoni yritysmaailmasta sote-ammattilaiseksi on ollut ehkä hieman karrikoidusti sanottuna matka oikealta vasemmalle, eikä sellaisen matkan tekeminen ole varmasti kovin suosittua tai yleistä. Se on ollut kuitenkin silmiä avaava kokemus. Pelkkä tulotason iso muutos on tuonut perspektiiviä sekä ymmärrystä siihen, miten erilaiset lähtökohdat ihmisillä on elämään. Jos tällaista perspektiiviä tai edes kiinnostusta muiden kuplien ymmärtämiseen ei ole, toiminta ja päätökset ovat hyvin kapeakatseisia ja ikävä kyllä, oma kupla edellä meneviä.

Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen vaatii suurta sydäntä, empatiaa, sosiaalista älykkyyttä, vahvoja tunnetaitoja ja pehmeitä arvoja. Valitettavasti nämä ominaisuudet eivät ole suuressa suosiossa tietynlaisessa kuplassa elävien keskuudessa. On kuitenkin erityisen pelottaa, että päättävissä asemissa olevat ihmiset eivät ole kiinnostuneita ymmärtämään kansan syviä rivejä, katsomaan oman kuplansa ulkopuolelle rehellisesti ja tekemään töitä ihmisten paremman huomisen eteen. Kaikkien ihmisten, ei vain oman kuplansa sisällä elävien.

Oikeudenmukaisuus, inhimillisyys ja tasa-arvo. Jos yhteiskuntaa pyöritetään ilman näitä arvoja, on tulos yksinkertaisesti kauhistuttava. Haluammeko tosiaan hajottaa sen hyvinvointivaltion, mitä meillä on ollut ja tuoda tilalle eriarvoisuutta huokuvan, epätasa-arvoisen sekä sekasortoisen yhteiskunnan? Minä en halua elää sellaisessa Suomessa, haluatko sinä?