Suomessa ei kannata olla köyhä, kipeä, vanha, työtön eikä opiskelija

Hallituksen leikkaukset ovat puhuttaneet kansaa vähän väliä. On kauhistuttavaa, kuinka avoimen röyhkeästi hallitus leikkauksiaan tekee ja puolustuspuheissaan kritiikkiä kohtaan hallitus on nostanut usein entisen hallituksen ottamat velat, joita nyt sitten tämä nykyinen hallitus armollisesti suuressa viisaudessaan "siivoaa". Myös hallituksen lausunnot, että nyt kaikkien täytyy osallistua talkoisiin, on hippasen vailla totuutta käytännössä, kun leikkaukset osuvat nimenomaan vähäosaisiin. Haluaisin nostaa sellaisen pikku esimerkin, että otetaan vaikka yksinhuoltaja joka työskentelee sote-alalla ja asuu pääkaupunkiseudulla. Asunnot ovat pääkaupunkiseudulla poikkeuksetta kalliita ja mikäli yrittää löytää edullisen asunnon, tulisi muuttaa aika kauas eli käytännössä aika pitkälle Kehä 3:n ulkopuolelle. Sote-alalla työ on usein vuorotyötä, jolloin on aika mahdotonta yhden vanhemman taloudessa käyttää työmatkoihin tuntitolkulla, eli kodin olisi hyvä olla järkevän matkan päässä työpaikasta. Ja vaikka onnistuisi löytämään päivätyön, niin varsinkin päiväkoti-ikäisten lasten kanssa ei oikein pysty tekemään täyttä työpäivää, jotta ehtii hakemaan lapset päiväkodista. Ja sitä paitsi, matalapalkkaisia töitä on iso liuta muitakin kuin sote-alalla työskentelevät. Mainitaan nyt tässä vaikkapa opettajat, poliisit ja pelastushenkilökunta. Eli käytännössä Suomessa on todella paljon ihmisiä, jotka tekevät töitä, usein lähes kellon ympäri, muttta sillä palkalla ei vaan elä - varsinkaan pääkaupunkiseudulla. Sitten on haettava jotakin apua palkan lisäksi, kuten esimerkiksi asumistukea. En sitten tiedä, onko hallituksella mahdollisesti käsitys että kaikki asumistukea hakevat ovat töitä vieroksuvia luusereita., joiden elämästä on ihan ok tehdä mahdollisimman vaikeaa? Ja muuten sellainen nosto tähän väliin, että asumistukea laskettaessa ei aikaisemminkaan ole otettu esimerkiksi asumiskuluja sellaisenaan huomioon, vaan Kelalla on laskennallinen kaava, minkä summan he hyväksyvät asumiskuluiksi. Että jos asut kalliimmassa asunnossa kuin mitä se kaava määrittää, niin sehän on vaan sitten voivoi.

Entäs sitten hyvinvointialueille iskevät leikkaukset? No, niitäkin yritetään kattaa jatkossa sitten nostamalla asiakasmaksuja. No niin. Ensinnäkin ne, joilla ei ole varaa mennä yksityiselle lääkäriasemalle, käyvät hyvinvointialueen lääkärillä. Eli käytännössä vähäosaiset. Heiltä siis jatkossa otetaan korkeampaa maksua lääkärissä käynnistä, kun taas yksityisellä lääkäriasemalla vierailevien "ahdinkoa" helpotetaan nostamalla Kela-korvauksia. Tämä jos mikä on taas yksi esimerkki hallituksen arvomaailmasta ja arvovalinnoista.

Tällä viikolla nähtiin HUS:n yt-neuvotteluiden karmaiseva tulos, kun uutisoitiin että 800 laitetaan pihalle, joista suurin osa on hoitohenkilökuntaa. Ensinnäkin, siis anteeksi mitä? Hoitohenkilökuntaa, josta on muutenkin koko ajan pulaa? Toisekseen, tämä on kaikin puolin yksi esimerkki siitä, millä tavalla yt-neuvotteluja ei tulisi hoitaa. On täysin käsittämätöntä, millä tavalla työntekijöitä tässä myllyssä kohdellaan. Ei ihmisinä, vaan nappuloina joita päättäjät siirtelevät kartalla sinne, missä näyttäisi olevan esimerkiksi joku hoitajan menevä aukko. Sehän on sitten ilmeisesti ko. hoitajan asia, jos osoitettu uusi työpaikka sattuu olemaan vaikkapa eri paikkakunnalla kuin aikaisempi. Asiat voidaan hoitaa hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Tässä on nyt menty jopa hyvin huonon alapuolella. Kertakaikkisen pöyristyttävää toimintaa!

Haluaisin myös tietää, onko hallitus nyt tyytyväinen? Tämä HUSin yt-neuvotteluiden lopputulos on nimittäin seurausta hallituksen kylmästä leikkauslinjasta ja siitä, ettei hallitus ole kantanut vastuutaan hoitaa hyvinvointialueiden rahoitusta kuntoon. Mikäli HUS todella toteuttaa yllä mainitun kaltaiset toimenpiteet, potilasturvallisuus on vakavassa vaarassa monessa paikassa. Kuka on vastuussa potilaskuolemista, jotka tapahtuvat kun hoitohenkilökuntaa on liian vähän? Tuskin ainakaan hallitus, vaikka sinne se vastuu todellakin kuuluu.

Kohta voi tilata alkoholia kotiin, mutta mielenterveysongelmien kanssa saa painia yksin

Hallituksen toiminta on ollut otsikoissa jatkuvalla syötöllä. Poliittisia päätöksiä on toki helppo kritisoida ja soraääniä löytyy aina, oli päätös mikä hyvänsä. Jonkinlainen logiikka olisi kuitenkin toivottavaa löytää poliittisten päätöksien taustalla. Kertokaa, jos se jollekin on selvää.

Viime aikoina on ollut tapetilla esimerkiksi hallituksen esitys alkoholijuomien kotiinkuljetuksen mahdollistamisesta ja leikkaukset järjestöjen toiminnasta. Esimerkiksi mielenterveystyötä tekevältä Mieli Ry:ltä leikataan yli 450 000 euroa ensi vuoden valtionavustuksia. Mieli Ry:ltä on tullut selkeä viesti päinvastaisesta tarpeesta, lisäresursseja tarvittaisiin, mutta kyyti on kylmää ja leikkaukset iskivät kovaa. Mieli Ry pyörittää esimerkiksi ympäri vuorokauden toimivaa valtakunnallista kriisipuhelinta, joka on käsittääkseni ainoa laatuaan Suomessa. Mielenterveyskriisistä on yleisestikin puhuttu jo jonkun aikaa, eikä tilanne todellakaan ole paranemaan päin. Millä logiikalla siis juuri sieltä leikataan, missä tarve on suuri?

"Jostain pitää nyt leikata", sanovat ne, joilla ei ole minkäänlaista ymmärrystä saati omakohtaista kokemusta mielenterveyden haasteista. Toivottavasti ei ole jatkossakaan, koska apua ei tällä menolla enää saa mistään.

Samaan aikaan hallitus laittaa energiaa esitykseen, joka mahdollistaisi alkoholijuomien tilaamisen kotiin. Ookoo. Voisikohan sen energian käyttää johonkin hyödyllisempään ja ennen kaikkea yhteiskunnan hyvinvointia rakentaviin toimiin?

Millä, taas kerran, logiikalla ajatellaan, että mahdollisuus alkoholijuomien kotiinkuljetukseen rakentaisi kenenkään hyvinvointia?

Työskentelen tällä hetkellä mielenterveys- ja päihdepalveluissa, joka tietysti on omanlaisensa kupla. Olen työskennellyt viime vuosina myös mielenterveyskuntoutujien parissa sekä psykiatrialla. Joka paikassa riittämättömät resurssit tulevat vastaan, osastopaikat ovat täynnä ja hoitoonpääsy on äärimmäisen vaikeaa.

Olen työskennellyt myös vapaaehtoisena Sekasin chatissä, joka on 12-29-vuotiaille nuorille suunnattu valtakunnallinen keskustelualusta. Siellä sain, tai jouduin, näkemään konkreettisesti sen, kuinka paljon linjoilla odotti nuoria pitkiäkin aikoja, koska resursseja ei ollut riittävästi. Jotkut eivät yksinkertaisesti päässeet koskaan läpi. Ja tästä on jo pari vuotta aikaa. Tilanne ei takuulla ole tällä hetkellä ainakaan parempi.

Ja ihan vaan nostona tähän väliin, että uutisista saadaan lukea lähes viikottain vakavista väkivaltarikoksista. Veikkaisin, että niissä taustalla vaikuttavat jonkinlaiset päihteet ja / tai mielenterveysongelmat. Alkoholijuomien kotiinkuljetuksen mahdollistaminen tulee takuuvarmasti lisäämään näitä uutisia. Ja vielä toisena nostona THL:n tämän vuoden toukokuussa julkaisemia lukuja siitä, paljonko jo tällä hetkellä Suomessa elää alaikäisiä lapsia perheissä, joissa toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma. Näitä lapsia on THL:n rekisteritutkimuksen mukaan 89 000 ja merkittävää on, että 60% merkinnöistä liittyy pelkkään alkoholinkäyttöön.

Millä logiikalla ajatellaan esimerkiksi näiden toimien avulla rakennettavan tasapainoista, tasa-arvoista, hyvinvoivaa ja turvallista yhteiskuntaa?

Yhtenäinen vai sekasortoinen Suomi?

Suomen kansa on jakautumassa yhä enemmän erilleen. Yhtenäinen Suomi on kaunis ajatus, mutta käytännössä tällä hetkellä sen toteutuminen on kauempana kuin koskaan. Nykyisen hallituksen leikkaukset repivät kansaa erilleen entistä suuremmalla voimalla. Hyvinvointivaltio on hyvin pian ainoastaan irvokas termi ja sanahelinää ilman todellista pohjaa.

Ahdistavaa, surullista ja pelottavaa. Siinä on monen suomalaisen tunteet ja ajatukset yhteiskuntamme tulevaisuudesta. Hallitus ja oppositio ovat toistuvasti tukkanuottasilla, eikä hallituksen sisälläkään tunnu olevan sopusointua. Toistuvat julkiset erimielisyydet luovat kansan keskuudessa epävarmuutta tulevaisuuteen ja vahvaa epäluottamusta päättäjiin sekä heidän kykyynsä hoitaa yhteisiä asioita. Oikeudenmukaisuus, inhimillisyys sekä tasa-arvo loistavat poissaolollaan.

Miksi sitten näin tapahtuu?

Ihmiset elävät omissa kuplissaan. Olet ehkä kuullut puhuttavan somekuplasta, mutta kuplassa eletään elämässä kokonaisvaltaisesti. Tiedän mistä puhun, koska olen itse siirtynyt kuplasta toiseen alanvaihtoni myötä, joka oli sen verran radikaali, että se herätti ymmärtämään elämää laajasti. Ymmärtämään, että ihmiset todella elävät omissa kuplissaan, joka väistämättä tekee oman kuplan ulkopuolisen maailman ymmärtämisen vaikeaksi, joskus jopa mahdottomaksi.
Alanvaihtoni yritysmaailmasta sote-ammattilaiseksi on ollut ehkä hieman karrikoidusti sanottuna matka oikealta vasemmalle, eikä sellaisen matkan tekeminen ole varmasti kovin suosittua tai yleistä. Se on ollut kuitenkin silmiä avaava kokemus. Pelkkä tulotason iso muutos on tuonut perspektiiviä sekä ymmärrystä siihen, miten erilaiset lähtökohdat ihmisillä on elämään. Jos tällaista perspektiiviä tai edes kiinnostusta muiden kuplien ymmärtämiseen ei ole, toiminta ja päätökset ovat hyvin kapeakatseisia ja ikävä kyllä, oma kupla edellä meneviä.

Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen vaatii suurta sydäntä, empatiaa, sosiaalista älykkyyttä, vahvoja tunnetaitoja ja pehmeitä arvoja. Valitettavasti nämä ominaisuudet eivät ole suuressa suosiossa tietynlaisessa kuplassa elävien keskuudessa. On kuitenkin erityisen pelottaa, että päättävissä asemissa olevat ihmiset eivät ole kiinnostuneita ymmärtämään kansan syviä rivejä, katsomaan oman kuplansa ulkopuolelle rehellisesti ja tekemään töitä ihmisten paremman huomisen eteen. Kaikkien ihmisten, ei vain oman kuplansa sisällä elävien.

Oikeudenmukaisuus, inhimillisyys ja tasa-arvo. Jos yhteiskuntaa pyöritetään ilman näitä arvoja, on tulos yksinkertaisesti kauhistuttava. Haluammeko tosiaan hajottaa sen hyvinvointivaltion, mitä meillä on ollut ja tuoda tilalle eriarvoisuutta huokuvan, epätasa-arvoisen sekä sekasortoisen yhteiskunnan? Minä en halua elää sellaisessa Suomessa, haluatko sinä?